Liikunnallisuus, terveelliset elämäntavat, adrenaliinin tuomasta hyvänolon tunteesta nauttiminen sekä kilpailuvietti yhdistivät meitä neljää urheaa bitwiseriä, jotka osallistuimme loppukesän spektaakkeliin, Team City Challengeen, Tampereella 11.8.2018.

Pieniä menestymisen paineita loi yrityksemme joukkueen oltua aikaisempina vuosina firmasarjan ensimmäisiä ja kahdesti kakkosia. Ajansaatossa säännöt ovat muuttuneet ja osallistujamäärät kasvaneet, joten täysin vertailukelpoisia kilpailut eivät ole. Selvää oli, että menestystä janottiin myös tänä vuonna.

Matkaan startattiin Koulukadun kentältä kellon lyödessä 9:45. Homman nimi oli suorittaa mm. erilaisia ketteryyttä, voimaa, kestävyyttä, tarkkuutta ja logiikkaa vaativia rasteja ympäri kaupunkia niin paljon kuin mahdollista. Aikaa rastien suorittamiseen oli kuusi tuntia. Päätimme matkata rastien välit polkupyörillä.

Taktiikka sovittiin aluksi: matkaamme keskustan halki, käymme siellä muutaman rastin ja tavoittelemme mahdollisimman montaa kaukana olevaa punaista rastia, joissa suoritetut pisteet tuplataan. Lisäjännitystä kisaan toi BitBike, jolla itse matkasin. Olin edellisenä iltana tarkastanut pyörän tyhjien kumien varalta, mutta mieleeni ei juolahtanut, että ohjaustangon kiinnytyksessä voisi olla jotain vikaa. No olihan siinä! Matka taitettiin heiluvan ja koko ajan löystyvän ohjaustangon kanssa. Kisan lopussa tanko pysyi hädin tuskin omin avuin ylhäällä. Mitä tästä opimme: älä tarkasta kulkuvälinettä vain silmämääräisesti vaan aja testikierros. (BitBikeä ei satutettu kisan aikana ja heiluva ohjaustanko korjattiin heti työviikon alussa!)

Ensimmäinen suorituksemme kirjattiin Tullintorin Irti Maasta rastilla, josta nappasimme seitsemän pistettä. Ei ihan täydet pojot, mutta ihan hyvä aloitus kisalle. Seuraavaksi päätimme  haastaa itsemme nokkeluutta ja älykkyyttä vaativissa tehtävissä Prison Islandin rastilla. Aikaa oli puoli tuntia ja se kului nopeasti väistellen haiden kitaa, heittämällä koripalloa ja ratkaisemalla arvoituksia.

Ajan loputtua olimme suomalaisittain kovin pessimistisiä ja kehuimme järjestäjille, kuinka ei mennyt ihan nappiin. Nuori nainen tiskin toisella puolella tapitti meitä monttu auki, kuin Räikkösen Kimin lompakko kavereiden karaokeiltoina. Hän ei ollut uransa aikana nähnyt kenenkään keräävän vastaavaa pistemäärää yhtä lyhyessä ajassa. Hieman hymyilytti meitä Prison Islandin ensikertalaisia, mutta emme toki antaneet keltaisen nesteen nousta päähämme vaan painelimme kohti seuraavia rasteja.

Yhteensä suoritimme rasteja 22 kpl. Eräitä mainitakseni vedimme traktoria köydellä kymmenen metriä, kokeilimme löytää sisäisen Robin Hoodimme jousiammuntarastilla, juoksimme tahdon portaita Pyynikin näkötornilla, voimailimme Polte-salilla ja pelasimme Rosendahlin rannassa beach volleytä kuntopallolla. Oli meillä kotikenttäetu myös muutamassa muussa rastissa, kun Mikko pääsi näyttämään kiipeilytaitojaan Flow Parkin rastilla ja Tuomas käskytti dieselmoottoria Agcon rastilla, tällä kertaa ilman näppäimistöä.

Yllä olevassa kuvassa allekirjoittanut suorittaa pituushyppyrastia järveen kaivinkoneen avustuksella. Sekunti kuvan jälkeen sain kokea miltä tuntuu tulla takamus edellä järveen yli kolmen metrin korkeudesta. En voi suositella tätä laskeutumistyyliä kenellekään.

Loppusijoitus 4/68 oli tyydyttävä, mutta parantamisen varaa jäi. Pistekeskiarvomme rastia kohden oli sarjamme paras, mutta reititysalgoritmimme ja matkavauhtimme rastien välillä olisi kaivannut pientä viilausta. Nähtäväksi jää painammeko ensi vuonna sähköpyörillä Team City Challenge firmasarjaa vai jätämmekö renkaat Viinikkaan ja matkaamme Nikeillä juosten kilpasarjassa. Kaiken kaikkiaan päivä oli todella hauska ja sen jälkeen on saanut tuntea liikunnan parhaat puolet päiviä kestävinä lihaskipuina.

Kiitos meidän koko Bitwisen joukkueelle. Mikko, Tuomas, Jouni ja minä olemme hyvä tiimi.

Peace!

Oskari

Kirjoittaja on häiriintynyt organisaatioanargisti ja himourheilija.