Miksi me seisomme kylpytakeissa keskellä itävaltalaista peltoa?

Viime syksynä toimarilla heräsi ajatus, että koko porukka pitäisi saada HC-eräjormailemaan, eli testaamaan ohjelmistojen lisäksi myös omia fyysisiä rajoja extreme-urheilun pariin. Yhdessä tekeminen hitsaa työkaverit yhteen sellaisella tavalla, mihin tavanomainen neukkarissa järjestetty tiimityö-workshop ei pysty.

Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Matkakohteeksi valikoitui Itävallan Oetz, joka on oiva tukikohta kaikenlaiselle alppiurheilulle. Meidät majoitettiin Natur & Aktiv Resort Ötztalin idylliseen mökkikylään, upeisiin vuoristomaisemiin.

Pitkän viikonlopun lajimenusta löytyi koskenlaskua, vuorikiipeilyä Via Ferratalla ja canyoning, joka tarkoittaa vaellusta, kiipeilyä, kanjoniliukumäkiä ja huimia uimahyppyjä all-in-one. Järjestettyjen aktiviteettien lisäksi aikaa jäi pyöräilylle, gondolihissiajeluille sekä rentoutumiselle parhaassa seurassa, omien fiilisten mukaan.

Oli tarkoituksenmukaista, ettei retkellä nähty yhtäkään Powerpoint-presentaatiota, tai hassunhauskaa tutustumisleikkiä, vaan annettiin tekemisen viedä mennessään. Siinä kummasti suojamuurit murtuvat, ja tunnelma vapautuu, kun laskee persmäkeä kuohuvassa koskessa kavereiden kannustaessa vieressä!

Tuhannen taalan paikka sulauttaa kesätyöntekijät osaksi yritystä

Bitwisella on vasta aloittanut 12 hengen timanttinen Bootcamp-ryhmä, eli kesätyöläiset, jotka kaikki kutsuttiin tietysti mukaan matkalle. Kaveria ei jätetä.

Bootcamp-kokemukset neljältä edelliseltä vuodelta ovat osoittaneet, että kesätyöntekijät kannattaa imaista työhön ja kulttuuriin mukaan kokonaan, ja tiputtaa kesätyö-etuliite arjessa pois. Bootcamppiläiset tekevät koko kesän töitä oikeissa asiakasprojekteissa, ja toiveena on, että mahdollisimman moni jää taloon syksyllä koulutöiden ohella. Näin ollen on turha luokitella ihmisiä hierarkisiin organisaatiokarsinoihin alunperinkään. Bitwiser on bitwiser, ja sillä selvä.

Oetzin retkellä bootcamppiläiset tutustuivat meihin luontevasti niin koskien kuohuissa, kuin yhteisillä illallisilla. Suosittelemme lämpimästi käytäntöä myös muihin yrityksiin, otetaan kesätyöntekijät täysillä mukaan!

Tiivistä tunnelmaa märkäpuvuissa

Jos sattuu löytymään ensikäden kokemusta aiheesta aurinkoinen hellepäivä, märkäpuku ja 20 minuuttia bussissa, tietää miltä meistä tuntui matkalla koskenlaskupaikalle. Tiivis tunnelma ja huonot vitsit olivat tietysti osa elämystä.

Yhteensä viisi täyttä veneellistä iloisia reissaajia suoritti viikonlopun aikana 14 kilometrin reitin, jonka varrella nähtiin paikallisia lehmiä, lisää vuoria ja vedenalaista maailmaa. Kukaan ei selvinnyt matkasta kuivana, kiitos oppaiden. Itävaltalainen vesi maistui kuitenkin yllättävän raikkaalle, ei valittamista.

Seuraavan kerran märkäpuvuista pääsi nauttimaan kanjonoinnin (canyoning) merkeissä, kun 30 vapaaehtoista laskeutui korkealta sillalta suoraan jääkylmään veteen ja seikkailu pääsi alkamaan. Kanjonissa kulkeminen vaati märkäpuvun lisäksi kiipeilyvarusteita, sillä Alpit eivät päästäneet kulkijaa helpolla.

Siinä kaikui yksi jos toinenkin “wuhuu” vuorilla, kun retkue matkasi vesiputouksesta toiseen.

Yhden virallisen eräjormailulajin pääsi suorittamaan ilman märkäpukua, sillä se ei lopultakaan olisi ollut kovin kätevä asu Via Ferratalla. Kuuluisa Alppien kiipeilyreitti ei ole korkanpaikankammoisten heiniä, mutta bitwiserin päätä ei huimaa, sillä moni päätti ottaa uusintakierroksen seuraavana päivänä.

Todisteena Via Ferratan maisemista seuraava kuva, joka osoittaa, että suomalainen kännykkäkäsi pysyy vakaana tilanteessa kuin tilanteessa:

Summa summarum

Miksi me sitten seisomme itävaltalaisella pellolla kylpytakeissa? Koska me voimme, se on hauskaa, osa tuli paikalle suoraan saunasta ja ennen kaikkea siksi, että halusimme kuvata äärimmäisen hienon drone-pätkän koko porukan voimin. Koska meillä tehdään asiat paremmin, eikä vain puhuta siitä.

Näin on yksi reissu taputeltu, hienoja tarinoita takataskussa ja some-tilit täynnä kuvia. Seuraavaan kertaan!