Kello on 6:20 ja hieron silmiäni Toijalan rautatieasemalla. Odottelen Helsingin junaa, joka on tietysti hieman myöhässä. Edellisen illan BitHack varasti muutaman tunnin yöunilta, mutta se ei haittaa, onhan edessä ensimmäinen Agile-seminaarini.

Vielä tässä kohtaa en voi aavistaa kuinka samaa mieltä voin olla päivän puhujien kanssa. Mm. responsiivinen organisaatio on toimintatapa, jota edistän omassa roolissani Team Leadina Bitwisella. Tässä kertomuksessa paneudunkin vahvasti Sami Honkosen puheenvuoroon. Pahoittelut kuvien heikohkosta laadusta 😉

Osaksi Agile Familya

Aamupalasta nauttiessani yritän vilkuilla olisiko paikalla tuttuja tai edes puolituttuja naamoja, mutta joudun pettymään. Viesti vielä ystävälle, kuka mietti saapumista samaan tapahtumaan, olisiko hän paikalla. Ei onnista, työvelvollisuudet veivät voiton hänestä, yksin ollaan. Apua!

Etsin itselleni paikan melkein eturivistä, jotta mitään ei mene sivusuun. Avaussanoissa pyydetään tutustumaan vierellä istuvaan ihmiseen. Istun käytävän vieressä oikealla, joten vain oikealla puolellani on ihminen. Olen jo kääntymässä hänen puoleensa, kun vasemmalta ryntää ulkomaalaiselta näyttävä ihminen ja kysyy kohteliaasti englanniksi vierustoveriltani: ”Can I steal him?”

Hän esittelee itsensä: ”I’m Vasco nice to meet you.” Rupattelemme hetken mitä teemme työksemme ja tunnen itseni heti tervetulleeksi tapahtumaan. Myöhemmin tajuan, että tämä herrasmies, jonka kanssa puhuin, on Vasco Duarte, yksi tapahtuman puhujista, Agile Coach, CEO sekä Podcast host.

Seuraavan puhujan esityksessä istun takariviin ja viereeni istuu jo tutumpi naama, ihminen jota tulin kuuntelemaan koko seminaariin, Jim Coplien. Vaihdettuani Jimin kanssa muutaman sanasen, tajuan: tämä koko yhteisöhän on yhtä isoa perhettä, perhettä johon haluan myös kuulua, Agile Family.

Responsiivinen organisaatio

Ensimmäisenä lauteille nousee Keynote-puhuja Sami Honkonen, CEO, Tomorrow Labs. Hänen aiheensa on Building a Responsive Organization. Ensin täytyy tietysti määritellä mitä on responsiivinen organisaatio.

Mielestäni ja omin sanoin kerrottuna se on organisaatio, joka mukautuu vallitsevaan tilaan kokeilemalla, oppimalla ja katsomalla asioita objektiivisesti. Se on organisaatio, jossa kaikki ovat kytköksissä kaikkiin, sillä on kaikkien jakama päämäärä. Se johtaa itse itseään ja toimii korkeamman tarkoituksen, kuin yksittäisen ihmisen tai osakkaiden hyväksi. Se on kenraali Stan McChrystallin sanoin tiimien tiimi.

Miksi Honkonen puhuu tällaisesta aiheesta? Se on itselleni erittäin selvää. Vanha hierarkkinen organisaatiorakenne ei sovi nykymaailmaan ja vielä vähemmän se sopii asiantuntijatyöhön, jossa työskentelee keskivertoa älykkäämpiä ja luovempia ihmisiä. Jos se ei sovi edes armeijoihin, niin miksi se sopisi yritysmaailmaan? Honkonen kuvasi ongelmaa seuraavalla kuvalla.

Organisaatio tuottaa arvoa alimmalla tasolla vaakasuuntaisesti, mutta sitä johdetaan ylätasolta, jossa arvoa ei tuoteta. Itselleni on ainakin hyvin selvää, että tällainen organisaatio tappaa luovuuden ja vähentää arvontuottoa.

Kokeilukulttuuri toimii vain käytännössä

Kuinka sitten luoda jotain parempaa ja kuinka tuottaa arvoa enemmän responsiivisella organisaatiolla. Kaiken pohjalla ovat systeemi- ja kompleksisuusteoria. Älä kysy näistä enempää, en osaa vastata, ainakaan vielä 😉  Näiden päälle on rakennettu jo ymmärrettävämpiä asioita. Ensinnäkin suunnittelun sijasta organisaatioiden tulisi alkaa kokeilemaan asioita.

Kuinka usein olet saanut tehtäväksesi tehdä esiselvityksen tai tutkimuksen jostain asiakkaasi ongelmasta? Veikkaan että ihan liian monta kertaa, ainakin itse olen. Jälkikäteen voin hyvällä omatunnolla sanoa, että jonkin tuntemattoman tutkiminen teoriassa johtaa ainoastaan arvaukseen siitä, onko asialla minkäänlaista arvoa asiakkaalle. Arvaukseen, jonka perusteella asiakas tekee kymmenien tuhansien investointipäätöksen. Samalla rahalla olisi asiaa kokeiltu ja pilotoitu pienemmässä mittakaavassa. Tällaisesta kokeilusta opitut asiat ovat varmasti arvokkaampia, kuin yksikään arvaus.

Honkosen lisäksi kävin kuuntelemassa useita ketteräksi muuttumisesta (Agile Transformation) kertovia puheita sekä muutaman itsensä ja tiimin kehittämiseen liittyvän puheen. Yli puolessa puheissa puhuttiin kokeilemisen (experiment) tärkeydestä. Siitä kuinka tärkeää on, että ihmiset ja yritykset uskaltavat kokeilla. Uskaltavat kokeilla asioita, jotka epäonnistuvat ja asioita, jotka onnistuvat. Kummin päin vain, kokeilu onnistuu aina, jos on

1. Määritelty minkä ongelman kokeiltava asia saattaisi ratkaista
2. Päätetty etukäteen miten kokeilu tullaan tekemään
3. Mitä siitä mitataan
4. Mitkä mittarit kertovat, että hypoteesimme oli oikeassa

Ohjaa datalla, älä arvauksilla

Responsiivista organisaatiota ohjataan datalla, ei arvauksilla. Honkosen esityksen viimeinen kohta ”Executed by empowered people” tarkoittaa sitä, että jokaisella ihmisellä organisaatiossa on valtuutus tehdä päätöksiä yhteisen päämääränsä hyväksi. Eli jokainen johtaa itseään ja mikään ei ole kiellettyä. Alla kenraali Stan McChrystalin määritelmä.

No kannattiko osallistua?

No sitten siihen tärkeimpään eli kannattiko? Salli minun esittää vastakysymys lähdetkö mukaan 2019? Jos kyseinen konferenssi tai siellä käsitellyt aiheet kiinnostavat sinua, niin tule ihmeessä jutulle. Yritän muistella, antaa omia näkemyksiä tai antaa sinulle suunnan, josta voit itse etsiä oman totuutesi. Osa Scan Agilen esitysmateriaaleista on saatavilla täällä: http://www.scan-agile.org/program/