On perjantaipäivä. Firman chattiin kilahtaa muistutus pian alkavasta kahvitaukoaktiviteetista. Lähes kaikki bitwiserit säntäävät klo 14 firman kahvioon ja pian kahvikoneelle onkin muodostunut pitkä jono. Osa porukasta on kuitenkin saapunut jo viisi minuuttia aiemmin paikalle ja heidän käyttäytymistään ohjaa maistuvan kahvin lisäksi jokin muu. Juuri uusittu taukotila mukavine sohvineen ei nyt kiinnosta eikä myöskään shakkilaudan peräti jännä tilanne. Sen sijaan porukka marssiikin päättäväisesti kohti kahvion vieressä sijaitsevaa neukkaria. WTF?

Aluksi tapahtuma ei ollut kaikkien bitwisereidenkaan tiedossa, mutta pikkuhiljaa kahviossa alettiin puhua “salaseuran kokoontumisesta”. Tämä ilmiö toistui joka perjantai. Mistä tässä voisi olla kyse?

Fetish for Code

Aloitetaan pidemmällä selityksellä. Silloin kun minä olin nuori… Internettiin yhdistämisestä kuului hassu ääni, ja netin käytöstä maksettiin jokaisesta sekunnista. 9-vuotiaana voitin PiPan kotisivukilpailun. Se oli sitä aikaa, kun omat kotisivut kävijälaskureineen ja vierivine teksteineen olivat kova juttu. Samaisena vuonna koodasin Kivi, paperi ja sakset -pelin ja laitoin sen Apajalle imuroitavaksi. Teini-iässä kiinnostuin Linuxin säätämisestä. Omista työpöydistä otettiin screenshotteja ja ihailtiin muiden konfiguraatioita.

Vuonna 2005 (paljon ennen Raspberry Pi:tä) Mikrobitti julkaisi artikkelin, jossa kerrottiin OOPic-R-kehityslaudasta, joka oli suunniteltu erityisesti robotiikkakäyttöön. En tuntenut juurikaan elektroniikan teoriaa, mutta se ei estänyt aloittamasta robottiprojektin rakentelua. Tekemällä oppi — välillä kantapään kautta. Olenkin aina halunnut oppia uutta, suunnitella ja rakennella. Viime aikoina olen rakentanut mancave-hengessä tallia, jossa pääsen toteuttamaan harrastuksiani, muun muassa elektroniikkarakentelun ja musiikin osalta.

Olen selkeästi omieni joukossa

Työkaverini rakensi taannoin omakotitalonsa pihalle pergolaa ja kertoi projektistaan lounaalla ollessamme. Hän oli ilahtunut huomatessaan sen, ettei koodarilta mennyt sormi suuhun pienen rakennusprojektinkaan edessä. Onhan se mukava nähdä työnsä jälkeä välillä myös konkreettisesti käsin kosketeltavana. Hän jatkaa kertoen puutarhaistutuksistaan, joita hän oli myös tehnyt viikonloppuna. Sitten hän toteaa kuitenkin, että “Kyllä siinä tuli mietittyä, että on se koodausprojektien tekeminen vaan niin paljon mukavampaa. Kyllä sitä koodia mieluummin kääntää kuin kukkapenkkiä.”

Naurahdan ja ilahdun — olen selkeästi omieni joukossa. Nimittäin samanhenkiset mukavat ja motivoituneet työkaverit vaikuttavat työviihtyvyyteen eniten.

SIG Talkissa toteutamme itseämme ja kehitymme — ilman reunaehtoja

“@channel SIG Talk 5min päästä”, sanoo notifikaatio firman chatissä. Palataanpa siis siihen salaseuran kokoontumiseen. Ryhmää kutsutaan nimellä “Embedded/C/C++ SIG”. SIG tulee sanoista Special Interest Group. SIG Talk tarkoittaa ns. lightning talkia, joka on lyhyt, noin viiden minuutin mittainen esitys. Esityksessä puhuja kertoo lyhyesti häntä kiinnostavasta aiheesta käyttäen apunaan esityskalvoja ja mahdollisesti live-demoa. Näiden esitysten parissa SIG-ryhmäläiset viihdyttävät itseään kerran viikossa samalla kehittyen ja oppien uutta. Pääosin aiheet pyörivät SIG-ryhmän nimen ympärillä eli sulautetuissa järjestelmissä ja C++-kieleen liittyvissä aiheissa, mutta olemme nähneet esityksiä myös muun muassa design patterneista, muista ohjelmistotuotannon aiheista sekä harrasteprojekteista. “Sulaako Rust?”-esitelmä lienee kerännyt toistaiseksi suurimman yleisön paikalle.

Miksi sitten SIG Talk on niin suosittua ”taukoviihdettä”? On todettava, ettei aina asiakkaille tehtävissä projekteissa ole perusteltua luoda toteutuksia täysin bitwiserien toivomalla tavalla. Uuden oppiminen on olennainen osa ohjelmistosuunnittelijan arkipäivää, mutta emme voi kuitenkaan käyttää kohtuuttoman paljoa aikaa vaikkapa C++17:n uusien eleganttien ominaisuuksien opiskeluun.

SIG Talk tuo vaihtelua arkeen. Se antaa meille vapaat kädet itsemme toteuttamiseen ja näin ollen voimme yhdessä kehittyä entistäkin paremmiksi ohjelmistosuunnittelijoiksi. Tämä kaikki hyödyttää myös asiakkaitamme, sillä kehittyminen mahdollistaa heidän vieläkin paremman palvelemisen.

 

tl;dr eli se lupaamani lyhyempi selitys: Fetish for Code. Sloganimme tiivistää hyvin sen, mitä me täällä teemme — välillä kahvitaukoja myöten. Tule sinäkin mukaan nauttimaan kahvista ja teestä kanssamme. Tarjoillaan hyvän koodin kera.